Minulla oli onni tavata kaupunginjohtaja Lindelöf erään kulttuuriprojektin tiimoilta. Samalla puheeksi tuli monia askarruttanut mystinen koripallomuseohanke.
Hanke on lähtenyt liikkeelle kotkalaisen virkamiesdelegaation Tampereen vierailusta. Vierailun yhteydessä oli tutustuttu jääkiekkomuseoon (Ilves ja Tappara, nääs). Siellä joku oli lausunut hankkeen alkusanat: ”Tällainenhan meidänkin on saatava”. Loppu onkin sitten historiaa.
Hanke on edennyt virkamiesaloitteesta kaupunginjohtajan kautta valtuustoon. Kulttuurilautakunnan kantaa asiaan ei ole tiedusteltu eli edellisen valtuuston myötämielisyyden tuella asiassa nyt edetään.
Hanke on kuulema ”halpa” – vain vaatimattomat noin 30 000 euroa (tänä vuonna). Jatkossakaan palloilulle ei olla rakentamassa museotaloa, vaan pelipaidat ja tossut sijoitetaan ”johonkin noin 100 m2 tilaan”. Museon valvonta pyritään järjestämään vapaaehtoisvoimin.
No – ilmaistahan ei ole enää ilmakaan. Totta kai kustannuksia syntyy tilavuokrista, siivouksesta, näyttelyjen ylläpidosta, esineiden varastoinnista ja vakuutusmaksuista. Ihan helposti en osta ajatusta vapaaehtoistyövoimastakaan.
Olisiko Kotkan nyt kuitenkin parempi keskittyä kunnan perustoimintojen ylläpitoon? Monista pienistä hankerönsyistä syntyy äkkiä iso rahavirta. Lisäksi tällaiset improvisaatiot vievät virkansa puolesta (eli pakosta) päätöksiä toteuttavien virkamiesten aikaa tärkeämmiltä tehtäviltä. Museonäyttelyyn tänä vuonna sijoitetulla 30 000 eurolla hankkisi esimerkiksi 15 000 uutta kirjaa kaupunginkirjastolle. Taitaisi sillä maksaa yhden kirjastoapulaisen palkankin.
Jos kaupunki kuitenkin haluaa jatkaa valitsemallaan tiellä, niin ehdotan, että museo sijoitetaan kaupungintalon ala-aulaan. Ihan ”ilmaista” joutotilaa löytyy vaaditut neliöt ja valvontakin hoituu puhelinkeskusta ja aulaa valvovilta henkilökunnaalta oman työn ohessa. Mielenkiintoisen sijoituspaikan takia museoon saattaisi tulla joku kävijäkin, ja tilastoihin voisi kirjata myös näyttelyn läpi päivittäin kulkevat virkamiehet.
lauantai 28. maaliskuuta 2009
torstai 5. maaliskuuta 2009
KEVÄÄN HERÄÄMINEN
Kävin Helsingin Kaupunginteatterissa HALTIOITUMASSA "kevään kohumusikaalista" Spring Awakening'istä. Kaikki sata High School Musicalia ja Flash Dancea kalpenevat olemattomiin tämän raikkaan, rohkean, herkän, rohkean ja koskettavan teoksen rinnalla. Nuoret esiintyjät ovat täysin läsnä, täysin ihmisinä ja täysin haavoittuvina.
Aika jäppinen tämä, joka on kyseisen tekstin vuosisadan vaihteessa kirjoittanut. Se on rohkea vielä tänäkin päivänä, vaikka ohjaus pysyy tiukasti irti kaikesta provokatiivisesta, muodikkaasta ja päällekäyvästä "rankkuudesta". Katsomo oli pullollaan teinejä. Istuivat hipihiljaa. Toimii.
Aika jäppinen tämä, joka on kyseisen tekstin vuosisadan vaihteessa kirjoittanut. Se on rohkea vielä tänäkin päivänä, vaikka ohjaus pysyy tiukasti irti kaikesta provokatiivisesta, muodikkaasta ja päällekäyvästä "rankkuudesta". Katsomo oli pullollaan teinejä. Istuivat hipihiljaa. Toimii.
tiistai 3. maaliskuuta 2009
MIE VAAN KYSYN ...
ONKO NYT KORIPALLOMUSEON AIKA?
Tiesittekö, että Kotkaan on tiili tiileltä syntymässä koripallomuseo? Perustan muuraus tapahtui salavihkaa synnyttämällä koripalloiluun liittyvä “museonäyttely” Pasaatin kellariin. Tässä vaiheessa projektiin on palkattu yksi määräaikainen työntekijä (Kouvolasta) kesällä projektin parissa työskennelleen Reetta Piiparin työtä jatkamaan.
Päätös koripallomuseosta on tehty kaupunginhallituksessa jo 31.3.2008: ”Varsinaisen museotoiminnan alkaessa sijoituspaikka voisi olla kulttuurisatamassa lähellä merikeskus Vellamoa ja Kymenlaakson museota.” Myös projektivastaava Hanna Kaivonummi kertoo tiedotteessaan: “Kun näyttely aikanaan puretaan Pasaatista, jonnekin muualle Kotkaan saatetaan perustaa koripallomuseo – siis oikea, pysyvä museo.”
Muistaakseni kaikki puolueet olivat syksyn vaalien aikana kilvan toppuuttellemassa uutta monumenttirakentamista Kotkaan. Rakennus- ja saneeraushankkeet ovat toki enemmän kuin tervetulleita taantuman koettelemaan kaupunkiin, mutta tilanpuutteesta ja home-ongelmista kärsivissä kouluissa, lastentarhoissa ja sairaan- ja vanhustenhoidossa riittää kyllä rakentamista ja remontoimista enemmän kuin budjetti sallii. Muutenkaan rahaa ei tunnu riittävän edes kulttuurin peruspalveluihin, kuten kirjastotoimeen, joka on jatkuvasti supistusuhan alla.
Ihmettelen myös sitä, onko Kotkalla resursseja kilpailla Vantaalle (mahdollisesti) syntyvän koripallomuseon kanssa. Vantaan museon perustamisasiakirja on allekirjoitettu jo helmikuussa 2007. Tällä hetkellä museo toimii Vantaan Energiahallissa Urheilumuseon valvonnassa ja taloudellisesti Koripallosäätiön alaisuudessa.
Ylipäätään toivoisin Kotkan kaupungin kehittävän museokaupunkivisiotaan (?) kokonaisvaltaisesti. On vaikea nähdä, miten koripallomuseo tukisi Merikaupungin imagoa tai Vellamon ja Puuvenekeskuksen toimintaa. Epäilen kohteen houkuttavuutta matkailunkin kannalta. Vertailukohteeksi voidaan ottaa vaikka Helsingissä Stadionilla sijaitseva Suomen urhelumuseo, jonka kävijämäärä jää vuosittain pariinkymmenen tuhanteen. Voisimme siis olla onnellisia, jos Kotkassa päästäisiin kymmenesosaan tuosta kävijämäärästä – ja hekin tulevat kaupunkiin todennäköisesti muista syistä kuin koripallomuseon takia.
Esitänkin pari avointa kysymystä Henkilöille Jotka Asiasta Jotakin Tietävät: Mikä on Kotkan kaupungin satsaus koripallomuseonäyttelyyn? Missä vaiheessa koripallomuseon suunnittelu on? Minkälaista henkilöresurssointia ja budjettia sen rakentaminen ja ylläpito tulee kunnalta vaatimaan? Ja mistä se on pois?
Tiesittekö, että Kotkaan on tiili tiileltä syntymässä koripallomuseo? Perustan muuraus tapahtui salavihkaa synnyttämällä koripalloiluun liittyvä “museonäyttely” Pasaatin kellariin. Tässä vaiheessa projektiin on palkattu yksi määräaikainen työntekijä (Kouvolasta) kesällä projektin parissa työskennelleen Reetta Piiparin työtä jatkamaan.
Päätös koripallomuseosta on tehty kaupunginhallituksessa jo 31.3.2008: ”Varsinaisen museotoiminnan alkaessa sijoituspaikka voisi olla kulttuurisatamassa lähellä merikeskus Vellamoa ja Kymenlaakson museota.” Myös projektivastaava Hanna Kaivonummi kertoo tiedotteessaan: “Kun näyttely aikanaan puretaan Pasaatista, jonnekin muualle Kotkaan saatetaan perustaa koripallomuseo – siis oikea, pysyvä museo.”
Muistaakseni kaikki puolueet olivat syksyn vaalien aikana kilvan toppuuttellemassa uutta monumenttirakentamista Kotkaan. Rakennus- ja saneeraushankkeet ovat toki enemmän kuin tervetulleita taantuman koettelemaan kaupunkiin, mutta tilanpuutteesta ja home-ongelmista kärsivissä kouluissa, lastentarhoissa ja sairaan- ja vanhustenhoidossa riittää kyllä rakentamista ja remontoimista enemmän kuin budjetti sallii. Muutenkaan rahaa ei tunnu riittävän edes kulttuurin peruspalveluihin, kuten kirjastotoimeen, joka on jatkuvasti supistusuhan alla.
Ihmettelen myös sitä, onko Kotkalla resursseja kilpailla Vantaalle (mahdollisesti) syntyvän koripallomuseon kanssa. Vantaan museon perustamisasiakirja on allekirjoitettu jo helmikuussa 2007. Tällä hetkellä museo toimii Vantaan Energiahallissa Urheilumuseon valvonnassa ja taloudellisesti Koripallosäätiön alaisuudessa.
Ylipäätään toivoisin Kotkan kaupungin kehittävän museokaupunkivisiotaan (?) kokonaisvaltaisesti. On vaikea nähdä, miten koripallomuseo tukisi Merikaupungin imagoa tai Vellamon ja Puuvenekeskuksen toimintaa. Epäilen kohteen houkuttavuutta matkailunkin kannalta. Vertailukohteeksi voidaan ottaa vaikka Helsingissä Stadionilla sijaitseva Suomen urhelumuseo, jonka kävijämäärä jää vuosittain pariinkymmenen tuhanteen. Voisimme siis olla onnellisia, jos Kotkassa päästäisiin kymmenesosaan tuosta kävijämäärästä – ja hekin tulevat kaupunkiin todennäköisesti muista syistä kuin koripallomuseon takia.
Esitänkin pari avointa kysymystä Henkilöille Jotka Asiasta Jotakin Tietävät: Mikä on Kotkan kaupungin satsaus koripallomuseonäyttelyyn? Missä vaiheessa koripallomuseon suunnittelu on? Minkälaista henkilöresurssointia ja budjettia sen rakentaminen ja ylläpito tulee kunnalta vaatimaan? Ja mistä se on pois?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)