PAKKOKOULUN VATUSTUS KASVAA

"Ruotsi vapaaehtoiseksi joissain kunnissa
Yli puolet kunnanjohtajista haluaa muutoksia ruotsin kielen opetukseen. YLE Uutisten kyselyssä selvisi, että joka kolmas haluaisi ruotsin opiskelusta vapaaehtoista koko maassa. Joka viides antaisi joillekin kunnille vapauden pakkoruotsista.
Opettajat eivät välttämättä ole samaa mieltä. Edes Itä-Suomessa
- Niin kauan kun Suomi on kaksikielinen maa ruotsin asema on vankka ja on syytä pitää sellaisena. Mietin, ovatko oppilaat siinä iässä kypsiä tekemään valintoja. Voi olla että tulee elämässä vaihe, jolloin ruotsin kieltä tarvitaan, sanoo rehtori Arto Sikiö Kosken koulusta.
Venäjän ryhmiä ei saada täyteen
Valinnanvapautta havitellaan lisää, mutta Imatralla on huomattu ettei Venäjä houkuta yhtään sen enempää kuin pakkopullaksi koettu ruotsi. Jopa itärajan tuntumassa ryhmiä on vaikea saada täyteen.
Ylen kyselyyn vastasi Suomen 326 kunnanjohtajasta 167, vastausprosentti on 51,2.
YLE Uutiset / Kristiina Tolkki"

Kun pieni osa rahvasta nostaa parin akateemisesti koulutettun johtajansa siunauksella tarpeeksi ison mekkalan jostakin asiasta, saadaan aikaan popolistinen maanvyöry. Poliitikot alkavat luulla koko kansan olevan jotakin mieltä mölyn aiheesta. Luulonsa he perustavat iltapäivälehtiin, jotka perustavat uutisensa ns. soliaaliseen mediaan. Ketään ei kiinnosta, mitä mieltä asioista vaalikarjan keskuudessa "ihan oikeesti" ollaan. Puhumattakaan siitä, että joku olisi kiinnostunut asioista pragmaattisella tasolla. Poliitikot kurkkivat pelokkaina norsunluutorninsa ampuma-aukoista ja uskovat kansan henkäisevän ja hönkäisevän sen kumoon.
Näin on nyt käynyt ruotsikeskustelussa. Sen sijaan, että YKSIKÄÄN puolue (RKP:tä myöten!) olisi kehottanut rauhassa odottelemaan itäsuomalaisten, ruotsin sijasta venäjää "pakkokieleksi" (muka) koemielessä tarjoavien kuntien kokemusta, on niistä yksi toisensa jälkeen lähtenyt myötäilemään populistien mölykööriä. Kuntien kokemus on kuitenkin se, että vastustus ei niinkään tunnu koskevan ruotsin keiliopintoja, vaan muiden kuin englannin kielten opiskelua ylipäätään. Nyt suuntaa on vaikea pysäyttää. Silloinhan potiitikkojen pitäisi myöntää lähteneensä populististen pillipiiparien joukoissa soitellen sotaan tuulimyllyjä vastaan.

Ni borde skämmas! Shame on you! Sama venäjäksi!

HYVÄ NAAPURI ON PUOLI LEIPÄÄ

Tuttavillani on naapuri, joka haastaa heidät oikeuteen, kerra kerran perään, hyvin nopeasti edellisen, täystyrmäyksellä häviämänsä jutun saatua lopullisen päätöksen. Välillä hän myös laittaa kissanpaskaa tuttavani postilaatikkoon tai kippaa lastillisen jätemaata tonttien rajalle. Silloin tuttavani puolestaan haastavat hänet oikeuteen. he puolestaan voittavat juttunsa kerta kerran jälkeen.
Tämä naapuri nauttii suurta luottamusta kunnassa - niin suurta, että hän istuu kunnanaltuustossa. Hänella on akateeminen loppututkinto eikä hän muutenkaan ole millään muotoa joutunut holhunlalaiseksi.
Eräällä toisella tuttavallani on naapuri, joka ei tervehdi, vaikka häneen törmäisi. Jos hän sattuu olemaan pihalla tuttavani kulkiessa ohi hän tuijottaa tätä ilmeettömänä, mutta ei edes nyökkää saatikka että sanoisi sanaakaan. Talvella hän luo postilaatikkorivistön edestä lumen vain oman laatikkonsa kohdalta, ei kenenkään toisen. Jos omakotitaloyhdistys laatii yhteiskirjeen kaupungille, ei hän allekirjoita sitä vaan lähettää oman kirjeensä. Hän on arvostettu ammattimies ja hänellä on viehättävä, akateemisesti koulutettu avovaimo.
Joskus tämä kaveri jättää naapureidensa postilaatikoihin vihjailevia lehtileikkeitä, joissa on mielipidekirjoituksia erilaisista naapuririkkeistä;
pitävät lapsia irrallaan, pitävät koiria irrallaan, pitävät radiota päällä, polttavat turhaan valoja, ottavat vastaan vieraita, ajavat autoillaan, eivät aitaa tonttejaan, keräävät kukkia ojanpientareilta, kuivattavat pyykkiä pihoillaan. Ei niissä tietenkään hänen nimeään esiinny, sillä puhumattomat ihmiset oksentavat pahaa oloaan myös mielipidepalstoilla nimimerkin takaa.
Mikä se logiikka on, joka saa nämä ihmiset laatimaan haasteita liukuhuhnalta ja kirjoittamaan kiihkeästi lehtien palstoille, mutta estää heitä puhumasta ihmsille kasvoista kasvoihin? Olenko oikeilla jäljillä, jos epäilen, etteivät he edes halua elää sovussa itsensä ja naapureidensa kanssa?

MASSATURISMI PITÄISI KIELTÄÄ

Nykyisin en voi mennä enää mihinkään. Tai voin, mutta turhautunut kiukku on joka kerralta voimakkaampaa. Meninpä sitten Helsingin Kiasmaan, NY Cityn MoMa’an tai Lontoon Tate Galleryyn on tilanne sama: paikka kuhisee turisteja, noita nautamaisia laumaeläimiä, jotka eivät viihdy itsekseen missään. Taiteesta hurmioituminen on miltei mahdotonta, kun ympärillä parveilee äänekkäiden, mukaviin matka-asuihin ja kenkiin pukeutuneiden perustavisten* ja seuraihmisten lauma. Heille tärkeämpää KÄYDÄ paikassa kuin tutustua siellä mihinkään..

Sama koskee matkustamista. Lentokentät ovat ruuhkaisia ja suurkaupunkien keskustat ovat sietämättömiä turistimassojen takia. Paikallinen arkielämä on karkonnut kauas turistikeskustoista. Se, joka on käynyt esimerkiksi Lontoossa vaikkapa vain 70-luvulta lähtien, tietää miten voimakkaasti ja surullisella tavalla teollisuusturismi ... turismiteollisuus on kaupunkiin vaikuttanut. Jopa kaupunkilaisten entiset ostospaikat ovat muuttuneet turistiansoiksi. Luksustavaratalo Harrod’s on vain kalpea muisto entisestään miltei koko alakerroksen myydessä pelkkää turistikrääsää. Sieltä saa kaupan väreihin puettuja kivoja matkamuistoja, kuten mukeja ja pippurimyllyjä. Stockmann on merkittävä matkailumagneetti (venäläisille ja ruotsalaisille) vasta sitten, kun he haluavat sijoittaa öylättinsä Stockmann-brändättyyn kokkiessuun tai - tiukan budjetin vallitessa - ostavat käyttöä kestävän, turisteille suunnitellun Stockmann-muovikassin matkamuistoksi vain voidakseen näyttää käyneensä ko. kaupassa.

Laumat ovat pilanneet kaikki ns. aurinkorannat jo paljon ennen kuin ne uskaltautuvat (suur)kaupunkeihin. Ensimmäiseksi ja viimeiseksi jäävällä Thaimaan reissullani näin ilmiön paljaimmillaan: keisarillisen Hua Hin’in rantoja kansoitti loppumaton valkoisten valaiden parvi. Siellä ne (pitäisi kai sanoa he, mutta näky oli eläimellinen) tiristivät läskejään kylki kyljessä onnellisina kuin emakot mutakuopassa. Kävelin omasta, turistislummista jonkun kilometrin päässä sijaitsevasta, rauhan satamastani (Chiva Som) kaupunkiin sen yhden ainoan kerran. Muun ajan vietin piilossa massalomailun todellisuudelta älyttömän kalliissa turvapaikassani, enkä katunut sijoitustani snobismiin kertaakaan. Maiseman lisäksi on pilattu paikallinen elämäntapa, ruokakulttuuri ja valitettavan usein myös paikallisten ihmisten moraali. Massat tuovat enemmän rahaa useampaan taskuun, kuin entinen ”elitismi”. Silloin matkaan lähtivät vain ne, joilla oli todella VARAA maksaa hyvästä palvelusta, sekä ne, jotka todella HALUSIVAT matkustaa. Nämä oikeat seikkailumatkustajat ja madventuristit menivät viidakoihin ja savanneille ilman kameroita, matkavakuutuksia, grps’iä ja kännyköitä.

Tunnustan: inhoan noita rahvaanomaisia turistimassoja. Ne ovat pilanneet MINULTA matkustamisen ja kokemisen ilon. Mutta koska on epäsopivaa pyytää massaturismia kieltäviä toimenpiteitä vain siksi, että massat muuttavat kaiken, mihin koskevat rahvaanomaiseksi, niin pyydän seuraavia toimenpiteitä maailman pelastamiseksi:
- nostakaa lentokonepetrolin hinta pilviin, niin niillä pääsevät matkaan vain varakkaat, ilmansaaste vähenee ja planeetta kiittää
- kieltäkää turistioppaan ammatti, niin matkaan lähtevät vain ne, jotka pärjäävät muuallakin kuin kotonaan, väki vähenee huomattavasti ja planeetta kiittää
- kieltäkää omasta syystä myös turistibussit ja valmiit kiertoajelut, mistä on sekin hyöty, että matkustavaiset pääsevät ihan oman valintansa ja uskalluksensa mukaan tutustumaan kaupunkiin ja ihmiskunta kiittää
- räjäyttäkää turistislummit Välimeren rannoilta ja Aasian nykyisistä valmismatkakohteista ja estäkää niiden syntyminen Kiinaan tai ylipäätään minnekään, jättäkää vain perinteiset, tyylikkäät ja elitistiset, viime vuosituhannen alkuvuosina syntyneet hotellit pystyyn ja antakaa pienten, perhevetoisten majapaikkojen majoittaa reppumatkalaiset - näin rantojen saastuttaminen, törkeä grynderismi ja massaturismin lieveilmiöt loppuvat, palvelu paranee ja yrittäjyys pääsee taas kunniaan – ai niin – ja planeetta kiittää

• Perustavis = Henkilö, joka uskaltaa liikkua turistikohteissa myös ilman opasta ja saattaa maistella myös paikallisia ruokia. Hän sisällyttää matkaansa pakolliset käynnit ”kuuluisissa” kohteissa, kuten Vapauden patsaalla, Eiffel-tornissa ja Madame Tussaudin vahakabinetissa. Hän haluaa nähdä Mona Lisan Louvressa ja ”jonkun Rafaellon” Tatella. Kaupunkilomien lisäksi hän voi matkustaa myös Thaimaahan, Floridaan tai Madeiralle.
• Tavistavis = Henkilö, jolle matkustaminen tarkoittaa yleensä Tallinnan risteilyä, joskus myös Ruotsin lauttaa. Joskus repäistään lähtemällä seuramatkalle Kanarian Saarille, Portugalin Albufeiaan (onkohan sellaista paikkaa) tai Egyptin Hurghadaan

UUSI KESÄ, UUDET HELTEET

Ihan sama, mitä ilmastomuutos"kriittiset" nyt väittävät: pallo on kuuma! Kohta ei enää edes hakeutuminen vilvoittavien vesin äärelle tuo lohtua lämmön tuodessa sinne myös sinilevälautat.

Olen viime aikoina ihmetellyt kielenkäytön ... neutralisoitumista. Kaikkihan alkaa meillä Suomessakin olla yhtä "lagom"ia kuin Ruotsissa. Lihava ei ole lihava, vaan paino-ongelmainen, Tai jos oikein tosi rankasti rankasti lausutaan - ylipainoinen. Pummi ei ole pummi, vaan syrjäytynyt eikä spirgu spurgu, vaan alkoholisoitunut. Väkivaltainen ei ole väkivaltainen, hän vain tarvitsee välineitä vihanhallintaansa. Raiskaushan lakkasi jo ajat sitten olemasta raiskaus - siitä tuli (lievä) pakottaminen sukupuoliyhteyteen. Eikä homo(avio)liitto ei enää ole homoavoliitto. S on sukupuolineutraali (avio)liitto. Homokaan todennäköisesti sitten enää ole homo vaan vähemmistöseksuaalinen.

Ihan noin niinkuin henkilökohtaisesti olen ihmeissäni siitä, miten tärkeäksi sukupuolineutraalit kokevat avioliittoinstituution. Minusta kun se on jo pitkään ollut aikansa elänyt järjestely, Yhteiset talousjärjestelyt, nehän avioliitossa lähinnä turvataan, voidaan kyllä tehdä muutenkin, esimerkiksi perintökaarta muuttamalla. Nythän verottaja pakottaa ihisiä avioon mikäli nämä haluavat jättää perillisilleen muutakin kuin perintöveroa perittäväksi.

KAUHISTUKSEN KANAHÄKKI!

Onpas aikaa vierähtänyt edellisestä tilityksestä. Kevätkin ehti tulla, eikä meikäläisen ravi ainakaan hidastunut ole. Tänään meillä oli Kulttuurilautakunnan seminaari aiheesta Pekkas-Akatemian tulevaisuus. Loanheitto virkamiesten välillä jatkui ikävään tapaan ja keskustelu leijaili "out there somewhere" ... Osa joukostamme tuntuu tuntevan aika monitahoisen ongelman niin hyvin, ettei vaivautunut paikalle tietojaan päivittämään tai edes päivittelemään. Ihmettelen.
Itseäni on eilisestä saakka oksettanut MYÖS kotimaisen keltainen lehdistö. Uusin uhri, Sig yhtyeen laulaja Inkinen, on ollut kadoksissa siitä lähtien, kun lehti heitti kuormallisen p----a vakavasti sairaan kaverin niskaan. Oletus on, ettei hän enää ole joukossamme. En käsitä, miten nämä lokatoimittajat elävät itsensä kanssa. Syytä on tietysti meissäkin, jotka maksamme heidän verirahansa ostamalla näitä tuotoksia. En tosin tunnusta kuuluvani joukkoon.
Kotka vajoaa taloutensa mukana yhä syvemmälle, ja kaupungin toipuminen jaloilleen tulee viemään hirveän paljon enemmän aikaa kuin haluamme edes kuvitella. Missä kaikki ne viisaat miehet ja naiset piileskelevät, jotka lupasivat vaalien aikaan hoitaa kaupungin asiat mallikkaasti ja kaikin puolin kiitettävästi? Haluaisin kuulla edes YHDEN järkevän avauksen johonkin suuntaan. Pliide!

KORIPALLOMUSEO KAUPUNGINTALOLLE

Minulla oli onni tavata kaupunginjohtaja Lindelöf erään kulttuuriprojektin tiimoilta. Samalla puheeksi tuli monia askarruttanut mystinen koripallomuseohanke.
Hanke on lähtenyt liikkeelle kotkalaisen virkamiesdelegaation Tampereen vierailusta. Vierailun yhteydessä oli tutustuttu jääkiekkomuseoon (Ilves ja Tappara, nääs). Siellä joku oli lausunut hankkeen alkusanat: ”Tällainenhan meidänkin on saatava”. Loppu onkin sitten historiaa.
Hanke on edennyt virkamiesaloitteesta kaupunginjohtajan kautta valtuustoon. Kulttuurilautakunnan kantaa asiaan ei ole tiedusteltu eli edellisen valtuuston myötämielisyyden tuella asiassa nyt edetään.
Hanke on kuulema ”halpa” – vain vaatimattomat noin 30 000 euroa (tänä vuonna). Jatkossakaan palloilulle ei olla rakentamassa museotaloa, vaan pelipaidat ja tossut sijoitetaan ”johonkin noin 100 m2 tilaan”. Museon valvonta pyritään järjestämään vapaaehtoisvoimin.
No – ilmaistahan ei ole enää ilmakaan. Totta kai kustannuksia syntyy tilavuokrista, siivouksesta, näyttelyjen ylläpidosta, esineiden varastoinnista ja vakuutusmaksuista. Ihan helposti en osta ajatusta vapaaehtoistyövoimastakaan.
Olisiko Kotkan nyt kuitenkin parempi keskittyä kunnan perustoimintojen ylläpitoon? Monista pienistä hankerönsyistä syntyy äkkiä iso rahavirta. Lisäksi tällaiset improvisaatiot vievät virkansa puolesta (eli pakosta) päätöksiä toteuttavien virkamiesten aikaa tärkeämmiltä tehtäviltä. Museonäyttelyyn tänä vuonna sijoitetulla 30 000 eurolla hankkisi esimerkiksi 15 000 uutta kirjaa kaupunginkirjastolle. Taitaisi sillä maksaa yhden kirjastoapulaisen palkankin.
Jos kaupunki kuitenkin haluaa jatkaa valitsemallaan tiellä, niin ehdotan, että museo sijoitetaan kaupungintalon ala-aulaan. Ihan ”ilmaista” joutotilaa löytyy vaaditut neliöt ja valvontakin hoituu puhelinkeskusta ja aulaa valvovilta henkilökunnaalta oman työn ohessa. Mielenkiintoisen sijoituspaikan takia museoon saattaisi tulla joku kävijäkin, ja tilastoihin voisi kirjata myös näyttelyn läpi päivittäin kulkevat virkamiehet.

KEVÄÄN HERÄÄMINEN

Kävin Helsingin Kaupunginteatterissa HALTIOITUMASSA "kevään kohumusikaalista" Spring Awakening'istä. Kaikki sata High School Musicalia ja Flash Dancea kalpenevat olemattomiin tämän raikkaan, rohkean, herkän, rohkean ja koskettavan teoksen rinnalla. Nuoret esiintyjät ovat täysin läsnä, täysin ihmisinä ja täysin haavoittuvina.
Aika jäppinen tämä, joka on kyseisen tekstin vuosisadan vaihteessa kirjoittanut. Se on rohkea vielä tänäkin päivänä, vaikka ohjaus pysyy tiukasti irti kaikesta provokatiivisesta, muodikkaasta ja päällekäyvästä "rankkuudesta". Katsomo oli pullollaan teinejä. Istuivat hipihiljaa. Toimii.