Minulla oli onni tavata kaupunginjohtaja Lindelöf erään kulttuuriprojektin tiimoilta. Samalla puheeksi tuli monia askarruttanut mystinen koripallomuseohanke.
Hanke on lähtenyt liikkeelle kotkalaisen virkamiesdelegaation Tampereen vierailusta. Vierailun yhteydessä oli tutustuttu jääkiekkomuseoon (Ilves ja Tappara, nääs). Siellä joku oli lausunut hankkeen alkusanat: ”Tällainenhan meidänkin on saatava”. Loppu onkin sitten historiaa.
Hanke on edennyt virkamiesaloitteesta kaupunginjohtajan kautta valtuustoon. Kulttuurilautakunnan kantaa asiaan ei ole tiedusteltu eli edellisen valtuuston myötämielisyyden tuella asiassa nyt edetään.
Hanke on kuulema ”halpa” – vain vaatimattomat noin 30 000 euroa (tänä vuonna). Jatkossakaan palloilulle ei olla rakentamassa museotaloa, vaan pelipaidat ja tossut sijoitetaan ”johonkin noin 100 m2 tilaan”. Museon valvonta pyritään järjestämään vapaaehtoisvoimin.
No – ilmaistahan ei ole enää ilmakaan. Totta kai kustannuksia syntyy tilavuokrista, siivouksesta, näyttelyjen ylläpidosta, esineiden varastoinnista ja vakuutusmaksuista. Ihan helposti en osta ajatusta vapaaehtoistyövoimastakaan.
Olisiko Kotkan nyt kuitenkin parempi keskittyä kunnan perustoimintojen ylläpitoon? Monista pienistä hankerönsyistä syntyy äkkiä iso rahavirta. Lisäksi tällaiset improvisaatiot vievät virkansa puolesta (eli pakosta) päätöksiä toteuttavien virkamiesten aikaa tärkeämmiltä tehtäviltä. Museonäyttelyyn tänä vuonna sijoitetulla 30 000 eurolla hankkisi esimerkiksi 15 000 uutta kirjaa kaupunginkirjastolle. Taitaisi sillä maksaa yhden kirjastoapulaisen palkankin.
Jos kaupunki kuitenkin haluaa jatkaa valitsemallaan tiellä, niin ehdotan, että museo sijoitetaan kaupungintalon ala-aulaan. Ihan ”ilmaista” joutotilaa löytyy vaaditut neliöt ja valvontakin hoituu puhelinkeskusta ja aulaa valvovilta henkilökunnaalta oman työn ohessa. Mielenkiintoisen sijoituspaikan takia museoon saattaisi tulla joku kävijäkin, ja tilastoihin voisi kirjata myös näyttelyn läpi päivittäin kulkevat virkamiehet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti