Tuttavillani on naapuri, joka haastaa heidät oikeuteen, kerra kerran perään, hyvin nopeasti edellisen, täystyrmäyksellä häviämänsä jutun saatua lopullisen päätöksen. Välillä hän myös laittaa kissanpaskaa tuttavani postilaatikkoon tai kippaa lastillisen jätemaata tonttien rajalle. Silloin tuttavani puolestaan haastavat hänet oikeuteen. he puolestaan voittavat juttunsa kerta kerran jälkeen.
Tämä naapuri nauttii suurta luottamusta kunnassa - niin suurta, että hän istuu kunnanaltuustossa. Hänella on akateeminen loppututkinto eikä hän muutenkaan ole millään muotoa joutunut holhunlalaiseksi.
Eräällä toisella tuttavallani on naapuri, joka ei tervehdi, vaikka häneen törmäisi. Jos hän sattuu olemaan pihalla tuttavani kulkiessa ohi hän tuijottaa tätä ilmeettömänä, mutta ei edes nyökkää saatikka että sanoisi sanaakaan. Talvella hän luo postilaatikkorivistön edestä lumen vain oman laatikkonsa kohdalta, ei kenenkään toisen. Jos omakotitaloyhdistys laatii yhteiskirjeen kaupungille, ei hän allekirjoita sitä vaan lähettää oman kirjeensä. Hän on arvostettu ammattimies ja hänellä on viehättävä, akateemisesti koulutettu avovaimo.
Joskus tämä kaveri jättää naapureidensa postilaatikoihin vihjailevia lehtileikkeitä, joissa on mielipidekirjoituksia erilaisista naapuririkkeistä;
pitävät lapsia irrallaan, pitävät koiria irrallaan, pitävät radiota päällä, polttavat turhaan valoja, ottavat vastaan vieraita, ajavat autoillaan, eivät aitaa tonttejaan, keräävät kukkia ojanpientareilta, kuivattavat pyykkiä pihoillaan. Ei niissä tietenkään hänen nimeään esiinny, sillä puhumattomat ihmiset oksentavat pahaa oloaan myös mielipidepalstoilla nimimerkin takaa.
Mikä se logiikka on, joka saa nämä ihmiset laatimaan haasteita liukuhuhnalta ja kirjoittamaan kiihkeästi lehtien palstoille, mutta estää heitä puhumasta ihmsille kasvoista kasvoihin? Olenko oikeilla jäljillä, jos epäilen, etteivät he edes halua elää sovussa itsensä ja naapureidensa kanssa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti